Lähes päivittäin pian kolmivuotiaamme saa meille hymyt suupieliin väläytyksillään, joita tännekin olen muutamia kirjaillut.

Eilen ajelimme kotiin Hauholle.
T: Kato äiti hautausmaa. Sinne on kuollut Eila ja Mattikin (poikien isoisovanhemmat).
Ä: Niin on haudattu...
T: Sit ne on menny taivaaseen ja sieltä ne suojelee kaikkia ihmisiä. Ja suojelee Heidiä ja Mikkoa...

Tänä aamuna Topias istui pöydässä ja laittoi jalat koukkuun ja paidan alle.
T: Mä olen nähnyt kun Merja-mummu joskus istuu näin sohvalla... Jalat hameen alla.

Tänään pyöräretkellä näytin Topskulle apilaa.
T: Mä haluun kerätä lisää apiloita. Vien ne mummulle...

Eli terkut vaan Kuopioon, mielessä olette :)...

Väläytysten ohella saamme toisinaan myös yllättyä, kuinka paljon tuon ikäinen jo muistaa asioita. Ja nimen omaan sellaisia, jotka ei ole itselle jääneet mieleen. Tänään lauleskelimme sohvalla Topiaksen kanssa ja hän keskeytti minut.

T: Sillon eilen, kun mä olin pienempi, mä en halunnut mennä sinne piiriin, jossa se mies ajoi naisia takaa. Sitten sun kanssa mentiin ja mä valitsin päärynän...

Ihan heti ei leikannut, mutta sitten yhdistin, että Linnan loppiais-tapahtumassa Topias ei ensin uskaltanut mennä perinneleikkeihin mukaan, kun leikkimässä oli sellainen aikuisporukka. Yhdessä sitten menimme "Hura-hura-häitä"-leikkiin ja Topias taisi sitten valita sen päärynän. :)