Tervehdys ystävät! Blogin kirjoittaminen on ollut tänä syksynä valitettavasti liian iso ponnistus. Tai ainakin niiden karsittujen asioiden joukossa, jotka jäävät roikkumaan hamaan tulevaisuuteen, kun saa kaksi duracel-pupua tainnutettua yöunille, ellei siten ole itsekin simahtanut samaan syssyyn. En tiedä, mitä ihmelamppua olisi pitänyt polttaa tai pilleriä napsiä tämän äipän syysväsyyn. Kun työt ja pakolliset kotiaskereet (aina ei niitäkään) sai hoidettua, niin se oli sitten siinä. Muuhun ei virtaa ole riittänytkään.

Vaan eipä syksy suuremmin eroa aimmistakaan vireystasoltaan. Ainoa vaan, että tähän samaan syksyyn sisältyi kaksi pirpanaa, heidän hoitoruljanssi, oma töihinpaluu, asuminen maaseudulla, ja oman kodin rakentaminen... Yht'äkkiä vain huomasin, että jaahans, se ois joulu!

Tiivistettynä nyt olennaisimmat: töihin paluuni oli kaikella tapaa onnistunut ratkaisu, vaikka kynnys paluuseen oli yllättävänkin suuri. Pojat ovat sopeutuneet hoitoon loistavasti ja hoitotätiin olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä. Raksalla on sisäseinät maalattu ja lomien jälkeen käynnistyvät laatotus ym. sisätyöt.

Sitten muutamat kuvat kuluneelta syksyltä.

Pojat isäinpäivänä.

 Syksyn riemua.

Raksalla.

Isi ja Touko pyhäinpäivänä. Valokuvaajana Topias.

Vuotuinen tonttupotretti.

Joulun tunnelmia...

Rohkea poika ja pukki.

Pukin tuomat hurjat merirosvon varusteet.