Viikko Topiaksen kanssa kahden on ohitse ja tästä lähtien arvostan yksinhuoltajien jaksamista taas roimasti enemmän... Viime viikon lauantaina vietin hemmottelupäivän Tallinnassa. Kasvo- ja jalkahoidot, ravintolassa syöminen, sidukka laivalla... ihanaa. Samaisena päivänä Teemu suuntasi laululeirille ja niinpä me jäimme pikku-ukkelin kanssa kahden kotia pitämään. Sattumalta viikko oli myös sellainen, että Tervakosken mummo oli matkoilla myös... Onneksi hoitoapua sain kuitenkin sieltä täältä. Perjantaina päivällä pääsin kampaajalle ja Katri "pääsi" harjoittelemaan "vauvanhoitoa" ukkelin kanssa ;). Illalla pääsin jopa pelaamaan, kun hoitovuorossa olivat Aksu vanhempineen. Huh, ihan tärkeitä henkireikiä.

Normaalia pidemmältä viikko tuntui, täytyy myöntää, mutta niin se oli tuntunut Teemustakin. Kun menimme tänään junalle vastaan, pikku-ukkeli ei tainnut ensin tunnistaa, mutta isukin onneksi melko pian kasvoille levisi ihastunut hymy. Kotona tulikin sitten itkut, kun isukki erehtyi menemään vessaan... :)

Viikon aikana Topiaksen meno on yltynyt entisestään ja paikallaan olohetket ovat kovin minimaaliset. Nyt tyyppi kiipeilee jo rahille ja sohvalle. Seisomisharjoitukset myös jatkuvat tiiviisti.