Topiaksen väläytykset tuovat arkeemme useita hymyn hetkiä.

T: Äiti, autatko mulle tämän toisen ruttusen käteen? (kyseessä oli siis rukkanen)

Seurakunnan kerhosta palattuaan syvään huokaisten:
T: Kylläpä mulla oli jo ikävä kotiin.

Kesken pyöräilyn nousee käsi korvalle.
T: Moikka... Joo... Joo... Mmmm... Selvä... Heippa. Se oli isi, tulee kuulemma pian.

Ja hetken kuluttua uudelleen.
T: Moikka...Joo... Joo... Selvä... Heippa. Se oli vaari. Tulee ihan maanantaina.

Leivomme yhdessä pannaria.
T: Mä oon tällainen sun apumies.

Ja maistelemme tuotosta.
T: Mä olen tällainen pannaripoika.

Pikkuvelikin saa osansa kylvyssä. Kovaa rutistaen.
T: Sinä ihana poika. Minä rakastan sinua.

Kolmevuotiaat siis osaavat olla aika valloittavia(kin) :).