Joulu on jälleen kerran takana päin. Oli mukava viettää aikaa läheisten kanssa, myös niiden tärkeiden ihmisten, joita näämme yleensä vain pikaisesti. Joulu oli yhdessäoloa, rauhoittumista, hyvää ruokaa, lauluja, lepäilyä. Olimme ilmeisesti olleet kovin kilttejä, koska saimme niin kovasti paketteja, kiitos vain vielä "pukille".

Lahjoista kuitenkin tärkein ja ihmeellisin meille kuitenkin toimitettiin jo elokuun lopulla. Tietysti tämä joulu jääkin siitä syystä mieliimme aivan erityisesti, meitä olikin kahden sijasta kolme. Saimme välittää joulun tunnelmaa myös omalle pikkutontullemme. Kun miettii mennyttä vuotta, niin paljon on tapahtunut ja elo muuttunut! Tietenkin vuodesta jää päällimmäisenä mieleen tuo elokuun 26. päivä, kaikin puolin hikinen ja lopulta aurinkoinen perjantaipäivä :). Ja sitä seuranneet päivät ja viikot ja kuukaudet, kun on saanut seurata pikkuihmeen kehitystä. Onhan se lapsen syntymä, ei vain vuoden, vaan koko elämän kohokohta! Sitä muistellessa laitoin tuohon viikon värssyksi tuon aina väristyksiä tuovan herkän ja paljonpuhuvan Kaarina Helakisan runon.


26091.jpg

                                        Pikkutonttu lahjameressä.