Pari viikkoa sitten lauantaina olimme Teemun kanssa kouluaikaisen ystäväni Jossun häissä Nastolassa. Meikäläinen toimi kuskina ja lähdin melkosen vauhdikkaasti kotia kohti, olihan kello jo yli puolen yön ja mummo ja pappa poikien vahtina meillä kotona. No, mukavien häiden viimeinen valokuva meistä tuli otettua Nastolan poliisien toimesta. Kaahasin siis valvontakamera-alueella :(. Jännityksellä mietin paljokohan oli rajotus, kun vauhtia oli ainakin 90 km/h! Peukut ja varpaat pystyssä, ettei vaan ollut kuudenkympin alue...

Viikolla sitten odotettu kirje saapui. Onneksi rajoitus oli ollut 80 km/h, sillä mittarissa vauhtia 97 km/h. No, ei muuta kun nimi paperiin ja rasti ruutuun: myönnän rikkomuksen. Kamera teki siis tehtävänsä, ja tämän mamman kaasujalka keveni, ainakin vähäksi aikaa... ;)

Kyse oli onneksi tässä tapauksessa aineellisesta, henkilövahinkoja ei tapahtunut. Maanantaisin käyn polkemassa spinningiä. Ihana henkireikä, hikinen reilu tunti, jonka jälkeen tosiaan tuntee tehneensä jotain! Tuon reilun tunnin aikana ehdin kuitenkin kelaamaan viikon tapahtumia. Hyvä tai huono, mutta huomaan usein, että juuri ja juuri kuulen ohjaajan ohjeet ja kommentit omilta ajatuksiltani. Viime kerralla kelasin mennyttä viikkoa ja tein ikävän huomion. Minusta oli tullut, ainakin ajoittain, sellainen äiti, että henkilövahinkoja tulisi tapahtumaan :(. Rasti siis ruutuun tässäkin... Olin viimeiset pari viikkoa ollut jotenkin erityisen lyhytpinnainen ja hermostunut Topiakselle tosi pienistä asioista. Siellä siis pyörää polkiessani tein aivan tietoisen päätöksen pinnan kasvatuksesta. Ja ainakin omasta mielestäni sen toteuttaminen tässä vajaassa viikossa on tuonut tuloksia. Olen ollut maltillisempi ja myös Topias on ollut "helpompi". Tiedä sitten korreloivatko nämä seikat toisiaan...

Ihanin palaute tuli tänään ruokailessamme perheen kesken.
T: Äippää, syötä minua...
Ä: Isi auttaa, kun on jo syönyt (kerrottakoon, että Topsku oli hieman puolikuntoinen=ripulia... joten siitä tämä hellämielisyys syöttämisen suhteen ;))
T: Eikun äippä!
Ä: No, onkos susta tullut ihan äitin poika?
Topskun miettimistauko...
Ä: Äitimammanpoika?
T: On! Isi, musta on tullut äitimammanpoika!
Ja sitä sitten toisteltiin ja kaikkia nauratti :D.