Alku aina hankala... Lentomme oli neljä tuntia myöhässä.
Joulutunnelmaa ja ajanvietettä Helsinki-Vantaalla.
Matkustuspäivä oli melkosen rankka, mutta hienosti pojat jaksoivat. Lentokin sujui hyvin ja ukkelit viihdyttivät (?) kanssamatkustajia ja päin vastoin. Onneksi odotus palkittiin ja seuraavana aamuna kuudelta Topias pomppasi pystyyn ja uikkarit oli kaivettava ensimmäisenä esiin matkalaukuista.
Näkymiä hotellilta. Poikien eväshetki.
Hotelli oli ihan mukava kolmen tähden hotelli rauhallisella alueella. Henkilökunta oli ystävällistä. Hintaan sisältyi aamiainen ja lisäksi otimme puolihoidon, joka sisälsi illallisen. Huoneemme sijaitsivat paraatipaikalla uima-allasalueen vierellä. Lastenallas oli ainoa, jota hotellilla kaipasimme.
Hotelli sijaitsi aivan Siinain vuorten ja Yksi päivä vietettiin hulppeassa
autiomaan vierellä. vesipuistossa.
Lapset saivat paikallisilta ylenmäärin huomiota. Tässä pyyhitään Toukon nenää...
Isi ja Hannele tekivät yhden päivän retken upeiden nähtävyysten äärelle Kairoon. Sen päivän me vietimme poikien kanssa sujuvasti biitsillä.
Ranta oli tietysti yksi lempipaikoista!
...jossa riitti monenlaista puuhaa.
Topias pääsi retkelle lasipohjaveneellä ihailemaan punaisen meren kaloja.
Siivojien tekemät yllätykset aiheuttivat jännitystä ja makeat naurut.
Hotelli sijaitsi aivan Siinain vuorten ja Yksi päivä vietettiin hulppeassa
autiomaan vierellä. vesipuistossa.
Lapset saivat paikallisilta ylenmäärin huomiota. Tässä pyyhitään Toukon nenää...
Isi ja Hannele tekivät yhden päivän retken upeiden nähtävyysten äärelle Kairoon. Sen päivän me vietimme poikien kanssa sujuvasti biitsillä.
Ranta oli tietysti yksi lempipaikoista!
...jossa riitti monenlaista puuhaa.
Topias pääsi retkelle lasipohjaveneellä ihailemaan punaisen meren kaloja.
Syömässä Hard Rock Cafessa.
Retki oli oikein mukava ja onnistunut. Ainoina miinuksina olivat tulomatkalla rikki menneet rattaat ja salakavalien hyttysten puremat (joita löytyy edelleen!!). Suuremmilta vatsaongelmiltakin vältyttiin, kun mukana oli aina monenlaiset käsidesit.
Pojat nauttivat selvästi. Touko tuntui kasvaneen reissun aikana ainakin pari kuukautta! Ihastuttavaa oli etenkin aamujen piteneminen, olemme köllötelleet nykyisin seitsemään, joskus jopa kasiin!
Topias sanoi: "En halua sinne kylmään, jäädään tänne Epygtiin." Tosin mieli muuttui melko pian, kun puheeksi tuli lähestyvä joulupukin vierailu.
Jouluaaton halusimmekin viettää ihan rauhaksiin oman perheen kesken. Koristelimme kuusen (meidän perheen ensimmäisen), saunoimme, söimme (pääosin kaupan valmislaatikoita, kinkun Teemu kuitenkin pastoi leivinuunissa) ja tietenkin vastaanotimme punanuttuisen odotetun vieraan. Joulupäivänä suunnistimme Tervakoskelle.
Tässä kohtaa olen usein tehnyt jonkinlaisen koonnin menneestä vuodesta, mutta nyt siihen ei tunnu olevan voimia. Vuosi on ollut monella tapaa antoisa, mutta myös koetteleva. Yhtenä tekijänä tietenkin tulevan kotimme projekti. Ihanaa oli, että reissusta palattuamme olivat taloon tulleet ikkunat ja ovet. Nyt sisällä puhaltaa jo lämmin ilma ja rakenteita kuivatellaan. Puhtia jatkoon antaa, kun sisällä voi jo tsuumailla, missä on mikäkin huone. Syksyllä kaikki tuntui kovin kaukaiselta ja onhan edelleenkin monta vaihetta edessä. Mutta nyt jotenkin ymmärtää, että eihän tämä loppuelämää tämä projekti kestä.
Pojat nauttivat selvästi. Touko tuntui kasvaneen reissun aikana ainakin pari kuukautta! Ihastuttavaa oli etenkin aamujen piteneminen, olemme köllötelleet nykyisin seitsemään, joskus jopa kasiin!
Topias sanoi: "En halua sinne kylmään, jäädään tänne Epygtiin." Tosin mieli muuttui melko pian, kun puheeksi tuli lähestyvä joulupukin vierailu.
Jouluaaton halusimmekin viettää ihan rauhaksiin oman perheen kesken. Koristelimme kuusen (meidän perheen ensimmäisen), saunoimme, söimme (pääosin kaupan valmislaatikoita, kinkun Teemu kuitenkin pastoi leivinuunissa) ja tietenkin vastaanotimme punanuttuisen odotetun vieraan. Joulupäivänä suunnistimme Tervakoskelle.
Tässä kohtaa olen usein tehnyt jonkinlaisen koonnin menneestä vuodesta, mutta nyt siihen ei tunnu olevan voimia. Vuosi on ollut monella tapaa antoisa, mutta myös koetteleva. Yhtenä tekijänä tietenkin tulevan kotimme projekti. Ihanaa oli, että reissusta palattuamme olivat taloon tulleet ikkunat ja ovet. Nyt sisällä puhaltaa jo lämmin ilma ja rakenteita kuivatellaan. Puhtia jatkoon antaa, kun sisällä voi jo tsuumailla, missä on mikäkin huone. Syksyllä kaikki tuntui kovin kaukaiselta ja onhan edelleenkin monta vaihetta edessä. Mutta nyt jotenkin ymmärtää, että eihän tämä loppuelämää tämä projekti kestä.
Kommentit