Niin selitettäköön otsikointia heti alkuunsa tarkemmin. Eli päivä ei suinkaan mennyt mönkään, vaikka aamuni aloitinkin valittelemalla univelkojani. Taisinpa jopa puolen päivän aikaan torkahtaa sohvalle, niin minulle ainakin kerrottiin... Uskokaa vain, muutaman kuukauden univelkojen kanssa eläessä hiukan hämärtyy, milloin on hereillä ja milloin ei!

Mutta otsikkoon palatakseni, tänään Topias sai väännetyä taas niin monta päivää odotellun "isomman lähetyksen". Tahtihan on tosiaan noin kerta viikossa. Sitten kun tämä K-päivä koittaa, on se meidän perheessä ihan otsikoinnin arvoinen juttu. Ensinnäkin me vanhemmat olemme asiasta tohkeissamme ja toiseksi se on usein jonkinlainen show. Siinä kannustetaan ja tsempataan ja iloitaan yhdessä tuloksesta! Tänään vielä homma tapahtui kolmessa eri erässä... Välissä jopa kylvettiin. Mutta lopussa kiitos seisoo: nyt unille kävi tyytyväisen ja helpottuneen oloinen pikkukaveri. Täytyy vain toivoa, että tämä K-juttu hieman arkipäiväistyy tässä vuosien saatossa... ;)

Päivä oli siis kaikin puolin ihan mukava. Kävimme moikkaamassa Topiaksen isovanhempia (ja kummitätiä & tällä kertaa myös "ekstrana" enoa & Kaisaa) etelämmässä tällä kertaa. Kyllä isovanhemmilla vierailut ovat kaikin puolin antoisia. Isi ja äippä tankataan täyteen ruokaa ja pikkumies huomiota ja hellimistä. Toivottavasti muuten pappa saa osansa kaksin verroin sitten, kun taaperoa alkaa syliä enemmän kiehtoa "raksahommat" :).

Mutta enköhän minäkin nyt painu unten maille, huomenna alkaa se arki  kahdestaan taas. Mukavaa alkavaa, tammikuista viikkoa kaikille!