Itsenäisyyspäivänä saattelin ukkelit junaan matkalle kohti Kuopiota. Topsku asteli niin topakkana junaan ja vilkutteli äitille, että itkuhan meikäläiselle tuli. Äitin iso poika lähti reissuun, nyyhkis. Mutta oikeasti sitä ikävän määrää ei voi mitata! Kun kuulee vain tuhinaa luurin päästä ja saa itse höpötellä, ei se kauheasti auta. Tosin noiden neljän päivän aikana sain tehtyä tukun hommia, jotka olivat kaihertaneet mieltä. Esimerkiksi sauna tuli puunattua raikkaaksi. Sain myös nukuttua univelkoja pois. Mutta siltikin sunnuntaiaamu tuntui kovin pitkältä, kun odottelin ukkeleiden saapumista. Ja ihana yllätys oli, kun Topsku rutisti oikein kunnolla. Tuntui niin kasvaneen noiden päivien aikana! Juttua oli tullut kovasti lisää ja nyt toistellaan tai ainakin yritetään toistella jo monia sanoja. Peipä on tietenkin leipä ja mitähän ukkeli halajaa, kun yrittää avata pakastimen ovea ja toistelee : tsi, tsi. Eipä jätskiä kai kuitenkaan...?! ;)