Melkein kuukausi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani blogiin. Työelämään palaaminen vaatii siis veronsa... Ensimmäiset pari viikkoa töissä ovat menneet kauhean nopeasti ja työpäivän jälkeen sitä on halunnut viettää vain mahdollisimman paljon aikaa poitsun kanssa. Mutta vajaaseen kuukauteen mahtuu monenmoista suurta ja pientä ihmettä.
Pikku-ukkeli pääsi osallistumaan ekaan hääjuhlaansa elokuun alkupuolella, kun eno ja Kaisa vihittiin Ilmajoella. Ensimmäiset pohjalaaset häät äipällekin. Juhlat olivat tosi onnistuneet ja ukkelikin nautti, kun oli paljon seurattavaa. Sopivasti häävalssin jälkeen malttoi simahtaakin.
Kaksi herraa juhlatunnelmissa.
Heti häiden jälkeen maanantaina koitti minun työhön palaaminen. Tiukkaa meinasi ekoina aamuina tehdä, kun jätin ukkelit koisaamaan kotiin. Mutta helpottavaa oli, ettei pikkumiestä tarvinnut kiskoa mukaan. Kyllä hän kuitenkin huomasi äipän poissaolon ja joinakin päivinä oli hyvin loukkaantuneen oloinen, kun palasin kotiin. Ja täytyy myöntää, että on Topiaksesta tullut isin poika... Niin kovin on perään ja salamana vastassa eteisessä, jos isi on vähän aikaa poissa.
Syntymäpäiviä vietimme oikein urakalla. Kuun alkupuolella otimme jo varaslähtöä ja juhlimme kamujen (+äitien) kanssa. Bileissä olivat mukana Mea, Akseli N., Onni, Emil, Akseli K., Aava, Kalle ja Elmo. Meno oli melko vauhdikasta :)! Viikko sitten juhlimme suvun kanssa Hauholla. Päivä oli ihanan lämmin ja tämä äippä oli kovin tyytyväinen, kun sankarin isovanhemmat auttoivat järjestämään juhlat. Lämmin kiitos vielä Merja-mummulle ja Erkki-vaarille sekä Auli-mummolle kakusta.
Sankari
Kolmen kopla
Kuukauden aikana ukkeli on taas oppinut
huimasti asioita. Sitä ei aina uskokaan, kuinka paljon tuo taaperoinen
jo ymmärtää asioita. Esimerkkinä tilanne eilen: Topias kiehnäsi
sohvalla ja isukki sanoi, että haepas kirja niin luetaan, Topias halusi
alas sohvalta, meni penkomaan lelulaatikkoa ja palasi tyytyväisenä
löydettyään kirjan :). Ukkeli osaa myös tanssia (jalkoja ei juuri
nostella, mutta vartalo heiluu rytmikkäästi ;)). Liikkuminen on vielä
puita pitkin kävelyä ja vauhdikasta konttausta, mutta seisominen
onnistuu jo ilman tukea. Yksi suosikkileikeistä on tällä hetkellä
pikku-leijona-äiti-leijona-leikki, konttaamme ja murisemme.
Iltarutiineihin yleensä sisältyy kaikkien pehmonallejen halaus, Topias
halaa "aaaa" ja myös äipän ja iskän pitää halata nallet "aaaijai" :).
Ukkeli haluaa myös nykyisin useimmiten syödä itse. Tässä tulosta:
Minä itse syö.
Minä itse syö.
Sellaista täällä tuvassa. Tällä hetkellä
tuntuu, ettei paukut riitä mihinkään ylimääräiseen, joten luulen, että
tämä blogikin hiipuu pikkuhiljaa. Mutta katsotaan... Mukavaa syksyä
kaikille! t. TTT
Kommentit