Terveiset tulevat tällä erää Kuopiosta, jossa olemme jo puolisentoista viikkoa lomailleet. Juhannuksen jälkeen säät eivät juurikaan suosineet ja vietimme sateisia päiviä lähinnä kaupungissa. Viikko sitten perjantaina urheasti ukkosen keskellä suunnistimme vihdoin saareen Kallaveden rannalle. Onneksi säätkin vihdoin alkoivat suosimaan ja alkuviikosta vietimme kerrassaan suloisen lämpimiä päiviä mökkeillen.

Mökkielämä on ihanaa vaihtelua, mutta vaatii kyllä kauniit säät, jotta ainakin meikäläinen pääsee täysillä tunnelmaan. Mökillä pääsimme grillailemaan ja ennen kaikkea lepäilemään. Joka vuosi voi ihmetellä samaa: miten se uni saunamökissä niin kovin maittaakin. Maanantaina meidän seuraksi tuli mökille Heidi ja Saaga. Serkukset olivatkin varsinaisia vesipetoja ja rantaelämää olisivat jaksaneet tuntikaupalla. Välillä saimme houkuteltua uimarit sentään saunaan lämmittelemään. Topiaksen vakikiukut kuitenkin tuli aina illalla, kun saunasta joutuikin suuntaamaan pukemaan.

Olikohan se maanantai, kun kehittelimme jonkinasteisen tuttishown... Olemme silloin tällöin kyselleet ukkelilta, josko tutin voisi viedä harakoille tai nyt mökillä sorsille tai lokeille... Vastaus on ollut tiukka ei. Kunnes nyt sitten sorsista huumaantuneena ukkeli lähti rantaan ja viskasi tutin järveen, sorsille. Illalla sitten nukuttelupuuhissa vierähti kolme tuntia, jonka jälkeen ukkeli nukkui tunnin ja heräsi itkemään. Siinähän isukilla paloi käämit ja hän kaivoi tutin esiin, jupisten jotakin: "...minäkin syönyt tuttia nelivuotiaaksi ja ihan hyvät hampaat..." ;). No, tämä tuttishow siis päättyi tällä erää näin. Nielin itsekin tappion ja tiputin tavoitteeksi ensin tutin rajaamisen vain nukutteluun. Tähän astihan ukkeli on lutkuttanut sitä pienimmänkin vastoinkäymisen sattuessa. Tämä pienempi tavoite on täyttynyt ihan mukavasti :).

Pottailutouhuissa ukkeli sen sijaan on mennyt kesän aikana mukavasti eteenpäin. Vaippaa ei tarvita kuin pidemmillä reissuilla tai nukkuessa. Päikkäreiltäkin hän herää useimmiten vaippa kuivana. Kakkoja en muista milloin olisi viimeksi vaippaan tullut. Potta kun on näkösällä, ukkeli useimmiten osaa itse mennä oikeaan aikaan siihen kököttämään. Hyvä motivaatiokeino ovat olleet "isojen poikíen" kalsarit, onhan isälläkin sellaiset...

Nyt olemme viettäneet taas pari päivää kaupungissa. Ilmatkin ovat olleet kehnommat. Eilen huristeltiin Savonlinnaan, jossa Mikko soittaa lasten oopperassa. Pääsimme seuramaan Kunnaksen Koirien Kalevala -oopperan kenraalia. Ukkeli jaksoi yllättävän hienosti koko tunnin seurata, vaikka kohderyhmä oli n. kuusivuotiaat ja ylöspäin.

Sellaista lomatouhua täällä. Kotiin suunnataan ensi viikon alkupuolella. Torstaina on edessä synnytystapa-arvio, joka hiukan jo jännittää... ja muutenkin varmaan olisi suotavaa vähän laittaa vaatetta ja muuta valmiiksi uutta perheenjäsentä varten :).