Synttärijuhlien jälkimainingeissa molemmatkin pojista kävivät onneksi melko nopean kuumetaudin kourissa. Topsku oli potilaana viime viikolla ja hellittelyn tulos näkyi sitten muutaman päivän sairastelun jälkeen. Nykyisin kun syömiset ja nukuttelut menevät melko omalla painollaan, niin parin päivän sairastelun jälkeen kaikki takkusi vielä pari päivää. Nukkumaanmenot melkosta taistelua ja tänä aamunakin vielä väännettiin, että syödäänkö aamupala sohvalla vai ihan pöydän ääressä...  Taas sain huomata ne ihanat rutiinit onkin oikeasti aika ihania ;).

Selvä kipupiste meidän arjessa kuitenkin tällä hetkellä on poikien leikit. Tai lähinnä se seikka, että Touko on äärimmäisen kiinnostunut isoveljen tekemisistä ja leikeistä. Hän haluaa tietenkin juuri sen jutun, mikä Topskulla on ja menee mukaan leikkiin yksivuotiaan tavalla. Kolme vuotiaan leikit ovat jo leikkiä ja mielikuvitus on mahtavaa. Tänään sain osallistua yhteen leikkiin, kun Topias pakkaili kassin täyteen tavaraa ja päätti, että koko porukka (Toukokin pääsi mukaan ;)) lähtee mökille. Minä sain kantaa onkia (jotka olivat maila ja yhden työntölelun varsi) ja sitten yhdessä änkesimme eteisen vaatekaappiin, joka on hoitanut bussin virkaa jo jonkin aikaa. Sitten Topias päätti, että mökille on vielä kävelymatkaa, mökki sijaitsi ruokailuhuoneessa. Kipupiste oli taasen siinä, että Touko istahti olkkarin lattialle, eikä "ymmärtänyt", että  ei se mökki ole siinä. Toinen vastaava oli, kun Topias oli onkinut ison hauen ja Touko ei "nähnyt" sitä lattialla ja tallasi suoraan päälle!

Toisinaan onneksi yhteisjutut sujuvat ilman isompia törmäilyjä, ainakin hetken aikaa. Olen myös huomannut, että onhan pojista seuraakin toisilleen valtavasti. Touko ei aamusella tiedä oikein mitä tekisi, jos isoveli nukkuu pidempään. Ja niissä törmäilyissä kulmia hiotaan, mutta itsestä tuntuu, että välillä on keinot vähissä...

Touko on kyllä tällä hetkellä melkoinen termiitti. Joka paikka kiinnostaa ja lähes joka paikkaan pääsee. Tällä hetkellä on esimerkiksi aika fifty-sixty, muistaako herra tulla sohvalta nätisti jalat edellä, vai jotenkin muuten. Vessa ja rappuset ovat ehdottomia suosikkipaikkoja. Keittönkaapit suorastaan kutsuvat repimään kaikki tavarat pihalle ja niin edelleen... :) Onneksi taasen voin muistutella itseäni, että aikansa kutakin. Ja onhan tuon maailmanvalloittajan menoa ihanakin seurata. Joka päivä tulee uusia juttuja ja saa huomata, kuinka paljon tyyppi jo ymmärtää. Esimerkkinä on aivan suloista, kun kysyy, miten Touko silittää, niin hän silittää omaa päätään ja sanoo "aa-aa, aa-aa". Muita sanoja Toukolla on äiti, si (isi), ato (auto), poppa, pappa, tutti, tos (kiitos).

Oma kipupisteeni tuntuu tällä hetkellä olevan imetyksestä luopuminen! Niin hassulta kuin se kuulostaakin, nimittäin aamuyötkin todennäköisesti rauhottuisivat lopettamisen myötä. Mutta en halua lopettaa, en ainakaan vielä ensi yönä :).

Näiden kiperien kasvatuskysymysten keskellä olen lukenut Jari Sinkkosen uusinta kirjaa "Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun". Pidän Sinkkosen tunteikkaasta asiatyylistä kirjoittaa ja saahan sieltä jotain irti omaan arkeen ja on ihana, jos saa jollekin asialle vahvistuksen. Yksikin sellainen oli: "Olen eri mieltä joidenkin suosittujen kasvatusauktoriteettien kanssa siitä, että, että raivokkaan lapsen kanssa täytyy aina säilyttää malttinsa ja pysyä tyynenä. Mielestäni se on lapsen todellisten tunteiden ohittamista. Raivo laantuu vuorovaikutuksessa, kun lapsi havaitsee kerran toisensa jälkeen, että mitään pahaa ei tapahdu ja että rakkautta on aika enemmän kuin vihaa." (Sinkkonen 2008) Synninpäästö toisinaan karjuvalle äidille... :)