...känkkäränkkä, kun on känkkäränkkä-päivä." Ja tänäänhän sellainen tuntui olevan. Tuntuu, ettei Topiaksen ole ollut oikein hyvä missään, ei sylissä, ei sitterissä, ei makuulla... Aina on valitusvirsi käynnistynyt. Eikä se nälkääkään ole, kokeiltu on. Ja kakatkin juuri tuli, ei se sitäkään ole, untakin on tarpeeksi. Äippä vain päättelee, että se taitaa olla se känkkäräsäärinen noita. Vai voikos sellainen 3,5 kuukautisella olla?!

No, nyt on kuitenkin iltaa taaperrettu eteen päin rintarepussa. Siinä on ihmetelty, kuljettu, katseltu, tehty pieniä kotihommia, välillä käyty pelleilemässä peilin edessä. Nyt törötetään tässä tietsikan äärellä ja jutellaan samalla. Vai onkohan tämä pikkumies halunnut kokeilla, millaista on toimia aikuisen näkövinkkelistä? Voi kunpa me aikuiset voisimme kokeilla välillä näiden pikkuisten näkövinkkeliä... Voisi moni itku tulla ymmärretyksi paremmin.