Takana on isin Lapin viikko ja täällä elellään suurin piirtein järki päässä ;). Taas kerran nostan hattua yh-äideille ja matkustelevien miesten vaimoille, jotka jaksavat lasten kanssa yksin. Minä siis koen näitä yhden aikuisen viikkoja vain silloin tällöin, ja silloinkin saan ihanasti apuja. Suuri kiitos taas äidilleni, joka vietti täällä pari yötäkin!

Olen huomannut, että kyllä sitä pärjää yksin kahden pienen kanssa, mutta hermo siinä väkisin kiristyy, ainakin tällä äipällä. Tuntuu, että koko päivä on tosiaan sitä arjen pyöritystä, pukemista, riisumista, syöttämistä, pesuja ja tietenkin niitä pusuja ja halejakin tuplasti enemmän (niistä en niinkään valita...). Viimeksi Teemu oli vajaan viikon reissulla lokakuussa. Silloin jännitysmomentti on enimmäkseen Toukon iltaitkut. Nyt tuo momentti oli isompi ukkeli ja hänen reaktionsa. Topiashan nimittäin käy vahvasti asioita läpi unissaan ja reagointi näkyy öissä. Yöt onneksi sujuivat melko mukavasti, muutamaa aamuvarhaisen itkua lukuun ottamatta. Huomasin kyllä, että nyt Topias osasi jo kaivata isäänsä enemmän kuin syksyllä. Nyt kun Teemu on palannut kuvioihin, on pikkumies ollut kuin takiainen.

Mutta valtakunnassa kaikki hyvin :). Olen siis saanut mieheni takaisin, tosin joku pienempi on tarvinnut hänen kainaloaan minuakin enemmän... Tänään on takana jo perheuinti ja poitsut ovat rauhoittuneet päikkäreilleen. Uinti on edelleen meidän juttu! Topias on vesipeto, joka sukeltelee, hyppii ja huiskii menemään. Saa olla tarkkana, että vauhdissa pysyy mukana. Touko on nyt alkanut jakelemaan hymyjään ja taitaa myös nauttia veden äärellä.

ps. Toukon puolivuotismitat: 10420g/69,8cm. Terkkarin kirjoittamaa: "Jäntevä, terhakka poika. Kasvu hyvää, soseet maistuu, viljat jo käytössä. Seuraa ja juttelee."

pps. Maanantaisin Topiaksella on Peuhulassa liikuntakerhoa. Nyt on tullut jokin eroahdistuskausi ja sinne meno ei ole ollut aina mutkatonta. Mutta aina poitsu on ollut kerhon jälkeen hymyssä suin. Viime maanantaina Topias tuli vauhdikkaasti kerhokassi olalla pukuhuoneeseen, jossa odotin, ja huusi silmät loistaen: "Äiti! Meillä oli tramboliino!"