Mekin kokeilimme Topiaksen kanssa sadutusta Tiinan ja Sannan esimerkeistä innostuneena. Sadutuksessa siis lapsi kertoo satua ja aikuinen kirjaa sen ylös. Ja se olikin aika loistojuttu, eli kiitos vinkistä!

Ensimmäinen sadutustuokio lähti käyntiin ex tempore. Topsku makoili tänä aamuna lattialla ja "luki" minun kalenteriani ikään kuin se olisi Tomppa-kirja, joka on hänen suosikkikirjasarjojaan. Sanoin, että odotapas hetki, äiti kirjaa ylös, mitä sinä kerrot. Tässä eka satu:
"Tomppa on iso. Tompan kiireinen päivä. Hiirikoira, Martti-mato, kaikki Tompan ystävät. Tuttia haluun! Sit herätään! Herätys! Tosta sitten hiipii se hiiri. Sit se hiipii ovesta sisään. Mä lauloin joka ilta lamppu sammuu. Sit se Tomppa hiipii isin ja äitin luokse. Kettu sieltä hiipii. Sitten se menee Tompan ja ketun luokse. Sit se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa. Se Tomppa menee ketun luokse tässä kirjassa. Tuu, tuu tupakkarulla, mihin se Tomppa menee. Sit se pelle. Laulaa, leikitty on ja lähdettävä on, kiitos sulle Jeesuksemme, paras joululahjamme. Äiti sano, miten tää sit jatkuu? Sinne tuli pelle. Se piirsi se pelle semmosta juttua, pyörää muuten!"

Voitte ehkä arvata sadun sanoista, että osan Topias lauloi. Hänellä on loistava taito hypätä laulusta toiseen jonkun saman sanan avulla :). Seuraava satu syntyi siten, että Topsku piirsi samalla. Jouduin välillä kysymään, mitä siinä tapahtuu? Ja kerro, mitä sinä piirrät.
"Liukumäki. Siellä joku tapahtuu. Siellä Topias laskemassa kovaa vauhtia. Kato tossa minä. Tossa liukumäki ja tossa Topias. Tästä kävellään. Kävelyrata. Sit mä piirrän yhen jutun. Tulee tämmönen, toinen vene. Moottori, sitten vene. Tossa se moottori ja vene on. Mä kirjotan tällä, Topias Erkki Okkar Väisänen. Se on pyöreä. Tommonen sydämen. Kato siellä on sateenvarjo! Nyt tuli heppa ja jätki. Varvas. Tää on mun varvas, mä kirjotin tässä mun varvas. Tässä."