Joulu taas lähenee ja sama joka vuotuinen tunnelma pukkaa päälle: Mihin se vuosi on taas vilahtanut? Etenkin tämä syksy on ollut haipakkaa, mekäläisellä työ- ja kotielämän yhteensovittamista. Onneksi ukkeleilla on mennyt loistavasti täällä kotirintamalla. Joulun jälkeinen hoitopaikka on ollut hakusessa, mutta ei ole täysin selvinnyt vielä.

Topsku on ollut nyt vähän kipeänä. Ensin tauti jyräsi minut ja tietenkin seuraavaksi pikkumiehen. Flunssaa, röhää ja nuhaa sekä pikkukuumetta. Onneksi on jo pois päin menossa. Eilen oli neuvola ja tuli piikkikin. Uusimmat mitat: 82,2 cm ja 12220g (olipas kakkosia kerrakseen ;)). Nyt miehet lähtivät keskenään pikkureissuun Vantaalle serkkupoika-Onnia katsomaan.Viime viikolla, kun suunniteltu retki meni mönkään taudin takia, niin nyt sitten vilkuteltiin niin iloisesti kotiin jäävälle äipälle.

Kovasti on taas uusia, pieniä opittu. Ekat sanat ovat P-painotteisia, pappa, peppu, poppa, vaippa ja heippa...

Lempileikki on tämä, jossa isi toimii, minäs muuna kuin heppana tietenkin :)... Levyltä pitää laittaa soimaan Urpon ja Turbon: Ihanaa, ihanaa, on ravata maailmaa, koppoti, koppoti...