Työrupeamani on tältä keväältä ohitse ja tuo viikko menikin ihan vilistäen ohi. Töissä oli ihan mukavaa. Viimeisellä viikolla muutenkin ohjelma on kovin leppoisaa ja tällä kertaa en aikonut ottaa näistä päivistä mitään paineita, enkä ottanut. Pari työkaveria (miespuolista, ihme...) jaksoivat kyllä kuittailla, että "eihän sulla vaan oo työuupumusta..."! Mutta senpä huomasin, että kuitenkin äitiyslomalla olen päässyt helpomalla, etenkin aamujen suhteen. Vaikka useampina päivinä mummo saapui meille pikkumiestä hoitamaan, oli aamuheräämiset tuskaisia. Töihin ajaessa tuntui silmien alla olevan noin kahden desin silmäpussit.  Eli hattua nostan äideille, jotka heti äitiysloman jälkeen jaksavat töihin mennä. Saatikka niille superäideille, jotka seitkyt-luvulla ja aimmin joutuivat tarttumaan töihin jo parin kuukauden päästä lapsen syntymästä!

Topiaskin taisi hieman reagoida tähän muutokseen, yöherätyksiä ja kiehnäämisiä oli normaalia enemmän. Samoin päiväunet hieman vaihtelivat. Nyt loppuviikosta ukkeli onkin sitten kuronut univelkojaan takaisin. Eilen mm. äipän peli oli niin kertakaikkisen tylsää katsottavaa, että hän päätti ottaa pikkutirsat isin sylissä... Ja tuo ei oikeasti onnistu meillä kuin hirmuväsyneenä. Tai sitten se peli oli TODELLA tylsä ;). Myös tänään on päikkäreitä riittänyt normaalia pidempään. Aamu tosin oli pikkumiehelle melkosen jännitävä, kun pääsi osallistumaan isukin kanssa kevätjuhlaan! Oli muuten jaksanut koko juhlan ja kahvittelut vielä päälle.

No, mutta eivät nämä ohjelmat tähän lopu. Huomenna meille saapuu vaari Kuopiosta. Meillä on ohjelmassa koulutusta maanantaista torstaihin ja vaari hoitelee Topskua. Sitä seuraavalla viikolla on minulla vielä koulutusta Lahdessa. Huh, huh... Maanantai-aamuna mennään tutustumaan ryhmäperhepäivähoitoon, johon ukkeli pääsee syyskuusta alkaen, jos isukin vuorotteluvapaasuunnitelmat ei onnistu.

96048.jpg

96050.jpg