Tässä vietän jälleen lähes tavallisen äippälomapäivän luksus-hetkeä: poitsu unilla partsilla, minä tietsikan ja kahvikupin äärellä. No, nythän joku (muu kuin toinen äippälomalainen) ehtii jo miettiä, etteikö ne ole mielestäni hienoja hetkiä, kun olen pikkumiehen kanssa...?! Tietysti ne ovat, mutta ne ovat myös vaativia hetkiä. Tällä hetkellä poitsu on sen ikäinen, että vaatii miltei koko ajan huomiota ja läsnäoloa, eikä tosiaan voi pitkäksi aikaa kääntää selkäänsä. Toki tällä hetkellä alkaa olla mukaviakin juttuja, joita voi yhdessä puuhailla ja pikkumies ymmärtää ja nauttii jo eri lailla, esim. satujen lukeminen, puistossa käyminen, soittaminen (pianon ja bongo-rumpujen)... Joka tapauksessa me äippälomalaiset voisimme laittaa tuon loma-sanan helpostikin hipsuihin...

Itse olen kuitenkin ollut aika mahtavassa asemassa, kun oma äitini on ollut tarvittaessa "käytössä" lähes joka päivä ja miehenkin on ehtinyt osallistua vauvan hoitoon melko hyvin. Että tällaisia hengähdystaukoja on meikäläisellä ollut varmasti normaalia äippälomalaista enemmän. Eilen iltapäivällä pääsin nauttimaan hierojalle (tai olikohan se nautintoa, kun rusautteli nikamia... nautinto ehkä seuraa myöhemmin ;)) ja kampaajalle. Tuo kampaaja oli aika ehdoton, sellaiselta tämä kuontalo jo taas näytti. On muuten melkosesti uutta haiventa tulossa tuolta hiusrajasta...  Ihan kiva, että imetyksen irrottamat tukot alkavat vähitellen  palautua.

Tällä viikolla on syytäkin olla tukka hyvin. Tänään menen  "näyttäytymään" syksyn uudelle työpaikalle (jännää...) ja huomenna on  ohjelmassa "äidin tiukkapaikka". Topias siis viedään ekaa kertaa yöhoitoon mummolaan, kun äippä ja iskä suuntaavat kartsalle stand up-festareille. Oikein tervetullut yhteinen ohjelma, mutta täytyy myöntää, että tuolla sydämen seutuvilla on pieni paino. Ei suinkaan siksi, että epäilisin, miten poitsulla mummolan hoidossa menee. Joku juttu siinä vaan on, kun ekaa kertaa on erossa pikkuisestaan koko yön... Äidille varmasti isompi juttu kuin pikkumiehelle.

Kun nyt sitten aloitin tuolla äippäloma-aiheella niin vielä täytyy jatkaa. Meikäläisen "lomahan" katkeaa heltorstain jälkeen viikoksi. Eli jotkut pykälät pakottavat minut töihin Hyvinkäälle seitsemäksi päiväksi, jotta saisin kesältä palkkaa! Ihme juttu, mutta mentävähän se on. Onneksi mummo on taas käytettävissä ja ukkelin hoito järjestyy helposti. Ehkäpä nämä äitiysloma/työajatukset pyörivät nyt päässä tästäkin syystä.